etusivu
yritys
historia
kortit
kalenterit
muut
tuotteet
korttihullut
korttien tarinat
uutisia
yhteystiedot
teetä kortti
Hääkutsukortit
|
 |
 |
 |
Wanhan Markin Lissu saa joskus vessavisiitillä niin hervottoman oivalluksen, ettei tahdo naurukohtaukseltaan päästä omin avuin ylös.
Niin se vain on, että paras huumori syntyy elämällä eikä tiimityönä suunnittelemalla. Lissu-juttujen menestys on ollut valtava - nauru jatkuu korttitelineillä ympäri maan.
Lissu eli Liisa Cristiina Laaksonen on syntynyt Helsingissä, elänyt suuren osan aikuiselämästään Espanjassa ja käy varsin hyvin myös omapäisestä pohjalaisakasta. -En voi sietää, että minua neuvotaan. Hakkaan päätä seinään, mutta yritän itse. Joskus kysyn Heikiltä, voiko näitä värejä yhdistää. Jos Heikki sanoo ei, niin minä yhdistän.
Heikki on taidemaalari Heikki Laaksonen, jonka näyttelyyn Liisa meni tutustumaan 15 vuotta sitten Espanjassa. Heikki puolestaan lähti tutustumaan Liisan vuoristotaloon, josta näkyi meri ja auringonnousu. Laveasti ottaen hän on sillä reissulla vieläkin.
|
 |
 |
 |
 |
 |
|
Nykyisin parin yhteinen koti on Heikin lapsuusmaisemissa Ylistarossa. Laaksoset ostivat vanhan eteläpohjalaistalon, Wanhan Markin, yhdeksän vuotta sitten ja ovat hikeä säästämättä kunnostaneet siitä sympaattisen matkailukohteen, jonka erikoisuus on eläinten vanhainkoti.
|
 |
 |
|
Liisalla oli Espanjassa oma yritys ja jotakin vastaavaa hän ajatteli tekevänsä Suomessakin. -Mutta ei kahdeksasta neljään -elämästä olisi mitään tullut, kun Heikki maalaa öisin.
Spontaani ja nopealiikkeinen Liisa ryhtyi siis taiteilijaksi. Espanjassa hän oli harrastanut "suolatöitä", eikä siitä ollut pitkä matka keramiikkaan. Aiheet olivat heti selvillä: tonttuja, pupuja ja enkeleitä.
-Olen tonttuhullu. Tässä pihapiirissä asuu 14 erilaista tonttua ja joskus aamuyöstä herään siihen, että minua ravistellaan voimallisesti ylös. Silloin syntyvät parhaat ideani, Liisa kertoo.
|
 |
|
Keramiikkaa seurasivat piirrokset - yleisön pyynnöstä. -Kerran, kun Heikki oli poissa, päätin kokeilla ja melkein heti soitinkin Stockalle, että raivatkaa tilaa!
|
 |
 |
 |
Liisan humoristinen Lissu-korttisarja on luku sinänsä. Siitä tuli oitis valtavan suosittu ja aiheita on nyt jo satakunta.
-Näen ihmisissä paljon huumoria. Naisilla on ihan omansa ja se saa olla puolivilliäkin. Naisilla on hirveän hauskaa keskenään ja sen tunnelman pitää säilyä myös kortissa. On mahtavaa, kun ihmiset nauraa, Liisa sanoo.
-Mun ikäisiä naisia on paljon ja me uskalletaan jo sanoa. Ei tarvitse miettiä "mitä ihmisetkin ajattelee". Me ollaan sellaisia kuin ollaan. Ja hyviä.
|
 |
|
Taiteilijaparia ei millään lailla häiritse se, että toinen näkee maisemassa talon valoineen ja varjoineen ja toinen kaksi päätyä yhtä aikaa. Siitä se kipinä syntyykin.
-Koulutuksen puute on Liisan naivismille pelkästään eduksi, Heikki sanoo.
Hän itse tiesi jo murrosiässä ryhtyvänsä taidemaalariksi, vaikka tie ei eteläpohjalaisessa ilmapiirissä ollutkaan helppo. -Äiti oli suosittu kukkamaalari, mutta miehelle ala ei ollut kunniallinen. Sanottiin, että "raavas miäs ja värjää vaan tauluja".
|
 |
|
-Täällä poikalapset on kasvatettu periaatteella "sää et oo mittään". Parhaimmillaan se tuottaa kovaa yritteliäisyyttä ja ykkösjuttuja, pahimmillaan uholla peitettyä alemmuutta, kun mikään ei riitä.
Heikki koki hyväksynnän menestyttyään ulkomailla. Huomattiin, että "se on meiltä päin kotoosin".
|
 |
 |
 |
Menestys maailmalla ei kuitenkaan tuntunut miltään. Tuli vain väsymys ja tympeä olo. Haaveet oli toteutettu, Monte Carlo ja kristallikruunut nähty.
-Rokokoo-tuoli näyttää kivalta, mutta on häjy istua. Mettäläisyys ja Wanha Markki on mun juttu, Heikki nauraa.
Heikin pohjalaismaisemaa kuvaavat herkät akvarellit ovat niin suosittuja, ettei hänellä ole ollut enää aikaa miettiä näyttelyn pitämistä kotimaassa. Koko tuotanto myydään kotiateljeesta.
Toinen lempiaihe on pihapiirissä ja metsän hämärissä liikkuva tonttu. Se oikea pohjalainen tonttu, joka elää talon väen kanssa muulloinkin kuin jouluna. Näistä öljyvärimaalauksista on peräisin myös suosittu korttisarja.
|
 |
|
Wanhan Markin piharakennuksissa toimiva eläinten vanhainkoti on tärkeä osa Liisan ja Heikin ajatusmaailmaa. Jos tilaa on, talo ottaa veloituksetta vastaan niin aasin kuin ankankin.
Eläimiä ei ole jätetty vain tonttujen huoleksi, vaan isäntäpari on sitoutunut niiden hoidon järjestämiseen kuin kuka tahansa karjatilallinen. Vain maitotili puuttuu, siksi toimintaa tuetaan taiteesta saaduilla tuloilla.
Wanha Markki on elämäntapa, josta on tullut turistien ja median lemmikki. Talossa käy parin kesäkuukauden aikana 8000 vierasta ja joulun aikaan vielä lisää.
-Hömppä emäntä, vanha miljöö ja eläimet, selittää isäntä suosion salaisuutta.
|
|
(teksti: Inni Laakso)
Lissu-sarjan kortit nyt Paletin myyntipisteissä!
|
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
|