Kuvittaja Annika Hiltunen

Kerro itsestäsi. Kuka olet ja mitä teet? Olen Annika Hiltunen, kuvittaja Joensuusta. Asun mieheni, kahden lapsemme ja kissojemme kanssa leppoisassa vanhassa rintamamiestalossa. Kuvitan ammatikseni melkein mitä vain mihin vain toivoen, että piirrokseni ilahduttaa ja tuo väriä tähän toisinaan turhan harmaaseen maailmaan.

Miten sinusta tuli postikorttitaiteilija? Kai olen ollut sydämeltäni aina. En ainakaan äkkiseltään muista aikaa, jolloin en olisi haaveillut kuvittavani postikorttisarjoja. Jokunen vuosi sitten sitkeä haaveeni muuttui todeksi, kun aloitin yhteistyön Paletti Oy:n kanssa. Postikortteja kuvittaessa on läsnä sellainen hieno tunne, että jonain päivänä tämäkin kuvitus matkaa jonnekin, ehkä kauaskin, ja löytää lopulta perille saaden hymyn vastaanottajansa huulille. Se tuntuu jännittävältä ja merkitykselliseltä.

Miten ja missä työskentelet? Omassa rakkaassa rintamamiestalossamme ruokailuhuoneen nurkassa. Siellä minulla on pieni ja epäkäytännöllinen, mutta ah niin kaunis vanha talonpoikaispöytä. Sen äärellä kuvitan, kuvittelen, haaveilen ja suunnittelen.

Aiemmin piirsin enimmäkseen käsin: vesiväreillä, kuivapastelleilla, puuväreillä, akryyleilla yms. ja silloin minulla oli tuskastuttavan suuri tarve löytää jostain suurempi työtila käytännöllisellä työpöydällä varustettuna. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin kuvittaa yhä enemmän digitaalisesti, eikä tilan tarve ollutkaan enää aivan niin suuri. Nyt viihdyn erinomaisesti tässä omassa nurkassani tietokoneen äärellä – ja selkäni takana on ISO ruokapöytä, jos jonain päivänä iskee taas inspiraatio levittää maalausvälineet hujan hajan!

Miten saat inspiraation? Onko sinulla lempiaiheita? KUKAT! Voisin piirtää kukkia loputtomiin. Enkä mitä tahansa kukkia, vaan pääni sisältä kumpuavia mielikuvituskukkia kaikissa maailman väreissä.

Kerro jokin tilanne joka on inspiroinut sinua. Inspiraatiota minun ei juurikaan tarvitse hakea. Päässäni on pohjaton varasto ideoita ammennettavaksi. Toisaalta kun sanon, ettei tarvitse etsiä inspiraatiota, täytyy muistaa että se on kaikkialla: kaunis valonsäde, joka osuu ihanasti ikkunan edessä loikoilevan kissan turkkiin saaden jokaisen karvan piirtymään selkeänä ja terävänä. Viherkasvin huikea vehreys. Kissan hampaanjäljet viherkasvin lehdellä. Murr…. Kotipihan kymmenen omenapuuta. Ahkera kimalainen omenapuun kukassa. ”Pysy aloillasi, ei se pistä kunhan et liiku”… Ihana tuoksu, joka tulee kynttilästä kun sen puhaltaa. Rakas muisto, joka jää illasta joka sen kynttilän äärellä vietettiin…. Maito ja tuore korvapuusti, joka lasten kanssa leivottiin… Voi, onhan näitä ja aina ne suo aiheen piirtää jotain kaunista ja iloista!

Kerro jokin asia, josta erityisesti pidät. Perustele. Kissat. Olen aivan mahdoton kissahöperö. Voisin seurailla niitä päivät pitkät. Pidän niiden pehmeydestä sekä omapäisyydestä ja suorasta asenteesta. Kissa tekee juuri niin kuin tykkää – ja tykkää vain jos todella tykkää. Jos minulla on oikein huono päivä, verenpaineeni laskee hetkessä kun katselen muhkeaa ja leppoisaa kissaherra Taavettiani.

Paras neuvo, mikä sinulle on annettu. ”Ole juuri se mikä olet.” Ei kukaan tuota neuvoa ole suoranaisesti minulle koskaan antanut, mutta vuosien varrella aitous on muodostunut erityisen tärkeäksi niin työssäni kuin elämässä muutenkin. Kuvittajan ei kuulu jäljitellä ketään, täytyy löytää ”oma ääni” – eikä se oikein löydy muuten kuin itseään kuuntelemalla. Ja kovalla työllä sekä kärsivällisyydellä.

Mitä ilman et tulisi toimeen? Perhettäni.

Kuvittaja Sirkku Linnea Hämeenlinnassa Wetterhoffin talossa maalaamassa pieniä kuvituksia vierailioille huhtikuussa 2017.
Annika Hiltusen iloisia värejä pursuava työtila leviää toisinaan työnurkkauksesta viereiselle ruokapöydällekin.