Revontuliaiheisia korttikuvituksia. Valokuvattuna Hannu Hautalan näkemys, oikealla Mauri Kunnaksen ja vasemmalla Jaana Aallon tulkitsemana. Kuvat Paletin julkaistujen postikorttien aihearkistosta.

Postikortti harrastukseni kohteena

Postikortti harrastuksena merkitsee itselleni yhtä osaa moni-ilmeisessä pienoistaiteen maailmassa. Se toinen merkitsevä pienoistaiteen kohde on kirjanomistajamerkki eli exlibris.

Postikortissa on kaksi puolta: osoitepuoli ja kuvapuoli. Kortissa minua kiinnosti nuorena juuri se osoitepuoli. Silloin kun tuli harrastettua jonnekin ikään saakka filateliaa. Postimerkkien lisäksi kiinnostavia olivat kaikki vähänkin normaalista poikkeavat leimat ja postilähetykset. Siis muutkin kuin postikortit. Iän karttuessa filatelia jäi ja kiinostuskohteet myös postilähetyksissä vaihtuivat pienoistaiteen alueelle. No, tulee se osoitepuoli silti vieläkin vilkaistua…

Postikortin perimmäinen tarkoitus on lähimmäisen, ystävän tai muuten tutun muistaminen, hänestä välittäminen. Kortilla muistetaan jouluna, ystävänpäivänä, pääsiäisenä tai henkilökohtaisina merkkipäivinä. Sillä lähetetään myös terveisiä matkoilta tai solmitaan uusia ystävyyksiä. Muitakin käyttötapoja maailmalla toki löytyy. Hyvässä kokonaisuudessa sekä lähettäjän, vastaanottajan että kortin kuvakerronnan välillä on jokin yhteys. Keräilijänä minulle postikortti merkitsee vahvasti monisäikeistä kulttuurikohdetta. Laittamalla tiettyjä kortteja talteen ja niitä sekä niiden taustoja tutkimalla tallennan myös omalta osaltani suomalaista kulttuuri­perintöä. Olenkin silloin tällöin todennut, että ilman usein vähän hassahtaneiksikin leimattuja keräiljöitä oman kulttuuriperintömme tallennus ja esilletuominen olisi hyvinkin vähäistä.

Itselleni postikorteista on keskeisimmäksi mielenkiinnon kohteeksi muodostunut siis se kuvapuoli. Silläkin saralla on useita näkökulmia. Postikorttien keräily ja tutkiminen merkitsee enemmänkin valikoitua kulttuuriperinnön tallentamista kuin lukumäärän kasvattamista. Yksi näistä omista keräilykohteistani on oman synnyinkulmani Tyrvään – Vammalan eli nykyisen Sastamalan seudun kuvakortit – sekä valokuvakortit että piirretyt kaikilta aikakausilta. Niiden aikajänteellä näkyy rakennusten ja elämänmenon muutokset. Niinpä esimerkiksi Wammaskosken puisen sillan yli köröttelevä hevonen kärryineen on vaihtunut autojonoihin uudella kivisellä sillalla.

Laskin äskettäin Suomen Postikorttiyhdistys Apollon runsaan 500 jäsenen rekisteristä, että jäsenet keräävät yli 150 kunnan tai kaupungin/kaupunginosan kortteja. Edustan siis noin yhden prosentin osuutta…

Paikkakuntakategoriaan voivat liittyä myös sen alueen taiteilijat. Vanhimmasta päästä katsottuna yksi näistä Tyrvään taiteilijoista on Kaapo Virtanen, jonka ohutviivaiset piirrokset hillittyine väreineen kuvaavat kansanelämää ja -tapoja monelta kantilta liki sata vuotta sitten. Myöhäisempiä ja tunnetuimpia Sastamalan kulmakunnan postikortintekijöitä ovat mm. Pekka Vuori ja Mauri Kunnas.

On myös joitain aiheita, joista olen kiinnostunut. Yksi näistä on pohjoisen taivaan öinen näytelmä, revontulet. Mistä kiinnostus juuri näihin lähti juontaa varmaan jo lukioajoilta, jollioin niiden fysikaalinen selitys jäi jotenkin monimutkaisena ajatuskuviona elämään. Myöhemmin Lapin hulluuteni laajeni myös retkeilystä historiaan ja mytologiaan. Postikorteissa alkoi erityisesti kiinnostaa eri taitelijoiden kuvalliset ilmaisutavat ja miten ne mahdollisesti liittyivät revontulien mytologiaan ja niihin liittyviin uskomuksiin. Eräs toinen aihepiiri on kaikki toiseen vakaaseen harrastukseeni, kirjaan liittyvä. Ja tunnetaanhan synnyinkaupunkini juuri kirjakaupunkina Suomalaisen kirjan museoineen, kesän Vanhan kirjallisuuden päivineen ym. Muitakin aiheita on, mutta ei niistä tässä sen enempää.

 

Erkki Tuominen

Suomen postikorttiyhdistys Apollon sihteeri
Suomen Exlibrisyhdistyksen puheenjohtaja