Työkseen kutova lankahamsteri valokuvaa villasukista kortteja

Enhän nyt tässä heti alkuun aiheuta suurta pahennusta ja kateutta, kun paljastan, että minulla on ollut työpäiviä, jolloin istun koko päivän Netflixin edessä ja kudon samalla pieniä söpöistä söpömpiä villasukkia? Nyt jo useamman vuoden olen tehnyt tätä unelmahommaani – haalinut kaikenlaista sälää maan ja taivaan väliltä, askarrellut ja stailannut niistä asetelmia kuvauspöydälleni, ja ikuistanut kamerallani niistä kuvia postikortteihin. Usein tämä sälä ja askartelu on sisältänyt myös käsitöitä – olen riittävän näppärä, että saan aina jotain neulottua tai ommeltua, mutta kaukana superosaajasta. Isoäidinneliön opin tekemään vasta pari vuotta sitten, katsottuani opetusvideon YouTubesta noin kaksitoista kertaa. Pitsikuviot ja langankierrot ovat minulle ihan liian haastavia. Mutta villasukkia, niitä neulon niin sujuvasti, että television katselu onnistuu samalla mainiosti.

Villasukkia minulla onkin ollut korteissani useasti, ja se oli huomattu myös Novitalla –minulle tarjottiin villasukkien mallikappaleita lainaksi kuvauksiin. Saattaisin jopa saada käyttööni kerän tai kaksi uutuuslankaa, joka on vasta tulossa kauppoihin. Innokkaana tietysti otin tarjouksen vastaan – nyt minulla olisi mahdollisuus kuvata sellaisia ”vähän hienompia sukkia”, joihin minun kärsivällisyyteni ja – ja jos ollaan rehellisiä – osaaamiseni ei koskaan riittäisi. Olimme Novitassa tutustumiskäynnillä Paletin kanssa, ja olihan se vähän kuin karkkikauppaan olisi mennyt. Oli lankoja, oli kuvausmalleina käytettyjä sukkia ja vilttejä. Niitä minä sitten sain tutkia ja miettiä, mikä minua valokuvaajan puhuttelisi.

Ja kyllähän ne minulle puhuivat! Pitkävartiset kuviolliset villasukat, viltti ja villasukkapari, virkattu nalle… Lopun aikaa palaverista istuin saaliini kanssa pöydän ääressä kuin Klonkku joka joka kyräilee muita epäluuloisesti supattaen itsekseen ”my precious, my precious…”. Yritin myös muistuttaa itseäni, että nämä on sitten kaikki myös (valitettavasti) palautettava.

En osaa oikein tarkalleen sanoa, mistä ideat kumpuavat – miten päätin mitä minkäkin sukkaparin kanssa teen ja miten sen kuvaan. Jollain lailla se on vaan minulle itsestäänselvää. Värikkäät kuviosukat piti kuvata värikkäiden lankapallojen kanssa, viltti ja samanväriset villasukat teekupin kanssa – tietysti, viltti, villasukat ja teekuppi nyt vaan kuuluvat yhteen. Nalle sai muuttua lankahamsteriksi ja sai sylinsä täyteen lankakeriä. Uutuuslangan (7 veljestä Napapiiri) näin mielessäni pikkusukkina, jotka roikkuvat narulla puisilla pyykkipojilla.

Työhuoneessani vallitsee kuvausten aikana kirjaimellisesti luova kaaos, niin myös näitä käsitöitä kuvattaessa. Kuva on ehkä vähän siistitty versio siitä kaaoksesta, totuus on karumpi ja sotkuisempi. Minulla on rekvisiittaa kaapit täynnä; on kymmenittäin mukeja ja kippoja ja kuppeja joista valita, on erilaisia kuvaustaustoja vanhoista laudoista tapetinpätkiin. Enkä edes yritä ikuistaa kohdetta juuri sellaisena kun se on kuvauspöydällä, vaan lopullisen silauksen teen Photoshopissa. Siellä tuunaan kuvat vähän ”kiiltokuvamaisiksi”, niin että ne ovat vähän arjen yläpuolella. Sitähän haluan ihmisille tarjota, pienen kauniin hetken arjen keskellä.

Tekstit lisään viimeiseksi – mutta kliseisesti sanottuna ne eivät ole mitenkään vähäisempiä. Joskus itse asiassa koko kuvan ideointi lähtee tekstistä, ja jo kuvausvaiheessa varaan kuvasta tietynkokoisen tyhjän kohdan tekstille, etenkin jos teksti on pidempi. Näiden käsityökorttien osalta puolet teksteistä oli omilta ”vakiotekstittäjiltä”, ja puolet ihan omasta päästäni. Halusin mukaan tekstejä, jotka puhuttelevat myös ei-käsityöihmisiä. Esimerkiksi Katja Pellikka-Mikkosen kirjoittama kaunis teksti ”Hetki ihan itselle” sopi teekuppikuvaan loistavasti, ja on ollut yksi tämän syksyn suosituimpia kortteja – uskon, että kortin on ostanut myös moni, joka ei ole villasukkien kutomisesta pätkääkään kiinnostunut. Sitten mukana piti ehdottomasti olla myös tekstejä, jotka ovat vähän sisäpiirijuttuja ja avautuvat nimenomaan neulomisesta innostuneille; esimerkiksi Neuloosi- ja Lankahamsterikortit. Ne tekstit kehittelin itse omien kokemusteni perusteella.

Nämä kuusi tämän syksyn käsityöaiheista korttia ovat saaneet kiinnostuneen ja innostuneen vastaanoton – kortit ovat löytäneet asiakaskuntansa! Ja selvähän tietysti on, että sukkia ja käsitöitä tulee jatkossakin olemaan mukana korttivalikoimassani. Vai mitä sanotte tästä 2019 alkuvuodesta myyntiin tulevasta kissakortista? Ja mainittakoon, että kuvan kaulaliina on kudottu jälleen kerran tv-sarjaa katsoen…

Anna-Mari West
valokuvaaja, Paletin taiteilija